En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija. Monet kerrat olen kokeillut herätellä sisäistä shopaholiciani henkiin, mutta turhaan. Osasyy tähän on varmasti se, että usein vaatekaupoilta lähdettyä lähinnä ärsyttää, kun täydellisten farkkujen, paitojen tai takkien metsästys on monesti työn ja tuskan takana. Shoppailu ei siis ole useinkaan mikään rentoutumiskeino, päin vastoin.

Puhutaan nyt ensin niiden farkkujen metsästyksestä

Usein muuten täydellisesti istuvat farkut näyttävät päälläni lähinnä cappreilta; lahkeet ovat about 10cm liian lyhyet.. Olen keksinyt kuitenkin tähän ongelmaan ratkaisun. Kutakuinkin aina käärin joka tapauksessa farkkuja hieman lahkeista rullalle, sillä tuntuu, että etenkin kesällä farkut ovat jotenkin liian tunkkaiset muuten. Talvisin nousuvesihousut ovat tietysti suurempi ongelma, koska enhän kutienkaan halua palelluttaa nilkkojani. Tämänkin ongelman voi kuitenkin ratkaista käyttämällä pitkävartisia villasukkia, säärystimiä tai pitkävartisia kenkiä! Niinä talvina, kun en omista pitkävartisia talvikenkiä, joudun aika pitkälti turvautumaan edellä mainitsemiini pitkävartisiin villasukkiin tai säärystimiin. Eräänä talvena äitini teki minulle onnekseni parit ”ruttusukat”, joiden varsi toimii ikään kuin säärystimenä, pelastus! Nykyisin löydän farkkuja lähinnä New Yorkerista tai BikBokista. New Yorkerin farkuissa on hyvää niiden täysmittaiset lahkeet sekä edullinen hinta, mutta BikBokista löytämäni farkut ovat istuvuudeltaan olleet ihan omaa luokkaansa. Suosin matalavyötäröisiä, ja todella myötäileviä farkkuja, joiden en toivo menettävän muotoaan ja alkavan lörpöttää polvista/pyllystä; BikBokin farkut ovat olleet tältä osin täydellisiä. Niiden hinta ei kuitenkaan ole niin suopea, mutta miellelläni maksan täydellisesti istuvista farkuista vähän enemmän. Kaikki omistamani BikBokin farkut ovat tosin olleet liian lyhyitä, mutta ne ovatkin juuri täydellisiä kesäfarkkuja.

Mennään sitten paitoihin ja takkeihin..

Ahhh, täysimittaiset hihat! Mitkä ne on?! Tälläiset apinakädet omaavana on melkein mahdotonta löytää takkia tai paitaa, jossa hihojen mitta olisi riittävä. Olenkin aina käärinyt collegepaitojen/huppareiden hihat myös hieman rullalle. Koen, että tämä taktiikka jotenkin hämää käteni näyttämään lyhyemmiltä.. Ja kesäisin, mikäli säät suosii, käytän mahdollisimman paljon toppeja/t-paitoja, problem solved! Rakastaisin käyttää myös crop toppeja, mutta ne sitten todellakin ovat napapaitoja! Omistan pari kyseistä vaatekappaletta, ja niiden käyttö on suotavaa ainoastaan, kun puen niiden kanssa korkeavyötäröisen hameen. Normaaleiden farkkujen kanssa niiden pitäminen ei tulisi kuuloonkaan, sillä minulta näkyisi lähinnä puoli metriä pelkkää vatsaa/selkää. Koen olevani vartaloltani sen mallinen (pitkä selkä), että mielestäni minulle sopii parhaiten joko todella nafti/lyhyt tai reilusti pitkä, polveen asti ylettyvä takki. Sellainen keskimittainen pyllyn päälle juuri ja juuri yltävä ei tunnu istuvan sitten ollenkaan. Tosin monesti ongelma on siinä, että lyhyeksi takiksi tarkoitettu takki on sitten todellakin lyhyt! Ristiselkä pääsee hyvin vilkkumaan kaikelle kansalle. Ja ei, ongelma ei muuten ratkea sillä, että sovittaisi kokoa suurempaa vaatekappaletta; vaatteiden koko tuntuu kasvavan ainoastaan vatsan ympäriltä..

Mekot ovat myös aivan oma lukunsa

Sain ystävältäni muutama vuosi sitten hänelle liian pitkän maximekon.. Noh, minulle se ei tietenkään ole liian pitkä eikä kyllä maximekkokaan. Olen kyllä käyttänyt kyseistä mekkoa koko rahan edestä, mutta olisihan se ihanaa löytää riittävän pitkällä helmalla oleva mekko. Myös kaikki lyhyemmät kesämekkoni ovat juuri siinä rajoilla, että paljastavatkohan ne inasen liikaa..? Tämän vuoksi kesäisin olen aiemmin ollut suuri farkkushortsien ystävä.

Kokouimapuvut – NOT!

Olen koko murros- ja aikuisikäni käyttänyt ainoastaan bikineitä. Nyt viime vuosina, kun kokouimapuvut ovat tulleet taas kauppoihin ja erilaisia uimapukutyylejä on vaikka kuinka, sovitin eräällä kauppareissullani mielenkiinnosta kokouimapukua. Etukäteen hieman uumoilin, että tuskin tulee päälläni kovin hyvältä näyttämään. Noh, ei muuten näyttänytkään! Eikä muuten istunut päälleni yhtään! Ongelmaksi muodostui uimapuvun selkä-/vatsaosuuden aivan liian lyhyt mitta.. Pitkän selkäni vuoksi kyseinen uimapuku olisi tarvinnut torsoon lisäsenttejä arviolta kymmenen, jopa kaksikin. Uimapuvun ”tissien kohdat” jäivät navan ja tissien väliin. Tuollaisella lookilla jos yleisille uimarannoille meinaisi mennä, voisi ihmisillä olla hieman ihmettelemistä. Ei sillä, että minulla kauheasti näyteltävää olisi, lähinnä ehkä lokit voisivat erehtyä luulemaan nännejäni linnunruuaksi.

Ratkaisuja vaateongelmiin!

Ostin taannoin Zalandolta Tall -mallistoon kuuluvat villahousut (LINKKI) ja voin muuten kertoa, että ko. housuissa riittää sitten pituutta! Voisin melkein lyhentääkin niitä parilla sentillä, ja silti pituus olisi riittävä. Kannattaa tutustua Zalandon Tall-mallistoon, jos ei ole entuudestaan tuttu.

Viime kesänä bongasin myös Gina Tricotin liikkeestä >175cm mallin housut (NÄMÄ), joita ostin parit kappaleet itselleni töihin sekä vapaa-ajalle. Olin pitkään jo himoinnut pylly-reisi -osastolta istuvia ja lahkeista leveneviä trikoita, ja sattumalta kaupoilla pyöriessäni ne osuivat kohdalle.

Long Tall Sallyn voisin tähän myös mainita, mutta en ole sieltä itse mitään ikinä tilannut, joten en ole oikea henkilö kertomaan kokemuksista / antamaan palautetta ko. tuotteista. Suosittelen kuitenkin katsastamaan heidänkin tarjonnan. 😊

Lopuksi voisin heittää kysymyksen ilmoille. Onko kellään pitkällä likalla siellä tarjota hyviä vinkkivitosia, mistä kannattaa lähteä metsästämään täysmittaisia vaatteita?

Vastaa