Olen huomion keskipiste, vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta paskaakaan

Raflaafa otsikko ehkäpä, mutta mielestäni tuo on täysin totta. Tällä kertaa haluan käsitellä pituuden tuomaa huomiota, tai ehkä tarkemmin ilmaistuna tunnetta siitä, kuinka pitkänä kokee herättävänsä huomiota, vaikka oikeasti ketään ei voisi vähempää olemassaoloni kiinnostaa. Nämä tuntemukset eivät tosin rajoitu välttämättä ainoastaan pituuteen, mutta käsittelen asiaa taas pituuden näkökulmasta.

Olen suunnilleen koko ikäni pyrkinyt välttelemään huomion keskipisteenä olemista. Tarkemmin sanottuna olen ehkä pyrkinyt välttelemään lähinnä negatiivisen huomion saamista. En tarkoita, että olisin seinäruusu, mutta en erityisemmin nauti ajatuksesta, että kaikkien huomio kinnittyisi itseeni. Tämän koen sikäli ongelmalliseksi, että pitkänä naisena on melko haastavaa olla ns. huomaamaton. Usein tilanteissa, joissa on paljon muitakin ihmisiä, tuntuu, että sitä erottuu liikaa porukasta. Jotenkin tuntuu, että kaikki keskittyisivät tuijottamaan minua, vaikka todellisuudessa asia ei varmastikaan näin ole. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta luulen monen muunkin kokevan samoin, mikäli omaa jonkin ulkoisen piirteen, joka voisi olla huomiota herättävä.

Otan esimerkiksi vaikka finnin keskellä otsaa. Vaikka finni ei olisi vielä mehevä valkopäinen rasvamöntti vaan ihonalainen kipeä patti, jota välttämättä ei edes ulkopuolinen huomaakaan. Kuitenkin tilanteessa, jossa joudut menemään ”ihmistenilmoille” tuo patti otsassasi, tuntuu se varmasti siltä, että kaikki tuijottavat tuota jäätävää finniä, eivätkä muuta sinussa huomaakaan. Kuulostaako tutulta? Pitkänä ihmisenä sitä vielä jotenkin korostetusti tuntee, että kaikki tuijottavat, kun jo pelkästään naisen huomattava pituus on huomiota herättävä ominaisuus. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään se otsassa sykkivä finni tai esimerkiksi likainen hiuskuontalo. Huhhuh. Todellakaan esimerkiksi kauppareissulla kukaan ei muuta huomaakaan, kuin sinut pitkän vartesi ja rasvaisen tukkasi tai finnisen otsasi kanssa. Paitsi että tuohan on ihan täyttä bullshittiä.

Pituus ja muutkin ominaisuudet luovat tunteen, että olisi huomion keskipisteenä.

Ihminen on itsekäs eläin – nauti siitä!

Koska todellisuudessahan suurinta osaa ei voisi vähempää kiinnostaa sinä ja sinun finninen otsasi tai paskainen tukkasi. Eikä myöskään sinun pituutesi tai iso nenäsi. Eikä oikeastaan mikään sinuun liittyvä. Karrikoidusti väitän, että kaikki keskittyvät pohtimaan omia ongelmiaan, finnejään, hiuksiaan, pituuttaan, painoaan (lista vain jatkuu..), joten missä välissä ihmiset oikeasti ehtisivät edes ajattelemaan sinun tai minun jotakin ominaisuutta? Uskon, että tuo tunne huomion keskipisteenä olemisesta on kaikilla, jotka kokevat itsessään jonkin piirteen tai ominaisuuden olevan jotenkin huomiota herättävä. Kun esimerkiksi muistelen sitä aikaa, kun täytyyi 18 vuotta ja alkoi käymään yökerhoissa, ja aina ennen radalle lähtöä tuli käytettyä tuhottomasti aikaa miettimällä, mitä baariin laittaisi päälle ja mitä sitä hiuksilleen tekisi. ”Ei tätä, tää on jotenkin liian sitä ja tätä..”, ”No hyi nää hiukset, näähän näyttää ihan joltain harakanpelättimeltä!”. Illan agendahan oli näyttää mahdollisimman hyvältä, vai mitä? Mutta kun oikeasti tarkastelee tuota tilannetta näin ulkopuolisen silmin, niin tilannehan on kutakuinkin seuraava; Baarissa suurin osa ihmisistä on tuhannen päissään, on pimeääja baari on täyteen ahdettu ihmisiä. Miten kukaan oikeasti seuraavana päivänä voi muistaa, mitä juuri sinulla oli päällä tai miltä sinun hiuksesi näyttivät? Jep. Käytän tuota ajatusleikkiä nykyisin, jos liikaa alan johonkin tilanteeseen stressaamaan asuvalintaani tai hiusten kohtaloani, tai ylipäänsä mitään omaan ulkonäkööni liittyvää.

Mielestäni se on jotenkin lohdullinen ajatus, että ihmiset ovat loppupeleissä aika itsekkäitä. Itsekkyys on kyllä vittumainen ja raivostuttava piirre, mutta tämän asian näkökulmasta se on mielestäni aika ihanakin asia. Kokeilepa ajatella ensi kerralla esimerkiksi kaupassa / jossakin juhlassa / esiintyessäsi sitä, että esimerkiksi 80% ympärilläsi olevista ihmisistä ajattelee ko. tilanteessa vain itseään ja mahdollisesti srtessaavat samoista asioista kuin sinäkin. Miltä kyseinen ajatusleikki sinusta tuntui? Toivottavasti lohdulliselta. Toivottavasti se saa sinut vähentämään stressiäsi ja ajankäyttöäsi siihen, että miettisit, mitä muut sinusta mahtavat ajatella.

Koska kuten sanottu, ihmiset ajattelevat itseään, ei sinua.

Itsekkäin terveisin,
184cm entinen himostressaaja

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Haluan kuitenkin painottaa, että on minullakin omat heikot hetkeni. Olen kirjottanut aiheesta tekstin, jossa käsittelen oman pituuden aiheuttamia ristiriitaisia tuntemuksia. Voit lukea tekstin tämän linkin takaa.

Vastaa