Stand Tall ; Itsevarmuutta voima-asennon avulla

Osallistuin kolme vuotta sitten ystäväni kanssa työväenopiston esiintymiskurssille. Suoraan sanoen olen aina inhonnut esiintymistä. Tai no ”inhonnut” on ehkä hieman radikaali termi kuvaamaan suhdettani esiintymiseen, mutta sanotaanko näin, etten ole koskaan erityisemmin nauttinut esiintymisestä.

Olen kuitenkin kiitollinen sekä itselleni että erityisesti ystävälleni, että hänsuostutteli minut mukaan kyseiselle kursille. Näin jälkikäteen ajateltuna kurssi opetti minulle valtavasti ja (kliseisesti sanottuna) myös kasvatti minua jollakin tasolla. Heti ensimmäisellä kerralla meidät pistettiin esiintymään koko ryhmän eteen, vaikka naiivisti ajattelin, että eihän meitä esiintymiskammoisia nyt ensimmäisellä kerralla voida lykätä suoraan suden suuhun. Kuinka väärässä olinkaan! Heti alkuun meille tehtiin erityisen selväksi, että joka kerralla tulee olemaan esiintymistä, koska esiintymisessä luonnollisesti kehittyy vain esiintymällä. Todella loogista, mutta silti tuolloin ajattelin, että onko meitä todella pakko kiduttaa joka kerta?! Kurssi oli tarkoitettu nimenomaan esiintymisjännityksestä kärsiville, joten lohdullista oli ainakin se, että kaikki muutkin kurssilaiset todennäköisesti panikoivat ihan yhtä paljon kuin minäkin.

Mietit varmaan, kuinka tämä aihe liittyy pituuteen millään lailla.

Ja vastaukseni siihen on, että todellakin liittyy! Ja paljon liittyykin! Ainakin omalla kohdallani. Kurssin aikana ja sen jälkeen nimittäin oivalsin, mitä eniten esiintymisessä yleensäkään jännitän. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta tein huomion, että suurimmaksi ongelmaksi esiintymisessä itselleni muodostui se, että kuinka ihmeessä yleisön edessä tulisi olla. Ja tarkoitan fyysistä olemista; missä asennossa seison? kuinka ja missä pidän käsiäni? miten minun pitäisi elehtiä? Tein havainnon, että pituuteni vuoksi en jotenkin osaa hallita raajojani esitelmää pitäessäni. Tuntuu, kuin olisin elefantti posliinikaupassa, kun seison yleisön edessä. Koin itseni jotenkin liian erottuvaksi edessä seistessäni ja muiden istuessa. Ehkä esiintyminen olisi helpompaa, jos myös yleisö seisoisi?

Kurssilla opetettiin paljon hyviä vinkkejä esiintymisjännitykseen liittyen, mutta mieleeni jäi erityisesti yksi neuvo, jota voi hyvin soveltaa yleisesti myös muuhun olemiseen, ja se jotenkin kolahti itselleni.

Ja tämä neuvo on; voima-asento. Kokeilepa huviksesi ottaa tukeva haara-asento ja aseta kädet lanteille. Seiso ryhdikkäästi tässä asennossa pari minuuttia. Myös sosiaalipsykoogi Amy Cuddy puhuu ”power pose”n puolesta. Cuddy on kollegansa kanssa tutkinut voima-asennon vaikutuksia. Voima-asennon sanotaan laskevan kortisolitasoja ja nostavan testosteronitasoja. Enkä tarkoita, että tämä asento täytyisi pitää aina esiintyessä tai seistessä, mutta ei ryhdikkäänä seisomisesta varmaan haittaakaan ole.

Eihän mikään ole upeampaa, kuin pitkä nainen joka kantaa itsensä ylpeydellä!
Stand Tall  U All!

Ryhdikkäin terveisin,
184cm ehtaa ihanuutta

Vastaa